Etusivu Projektit Art & Process Ajankohtaista Me Info
 
06.09.2019
Kaupunki ja identiteetti - Kasvoton / Kasvot on

Kaupunkien muodostamat väestötihentymät ovat luoneet pohjan varallisuuden kasvulle ja ammatilliselle erikoistumiselle. Erikoistumisesta esimerkkinä voidaan pitää myös taidemarkkinoiden syntymistä renessanssin ajan Hollannissa, jossa vaurastunut porvaristo ryhtyi tilaamaan taiteilijoilta teoksia kyvykkyytensä symboleiksi.
 

01_Kuumailmapallot_kotisivut

Kaivopuisto, Helsinki. Kuva Art & Process 

Kaupunkien vauraus ei kuitenkaan synny itsestään, eikä ilman uhrauksia. Olennainen osa kuvaa on kilpailu. Kaupungit vetävät puoleensa ihmisiä, jotka tulevat sinne työpaikkojen ja menestyksen toivossa. Samalla kun ne tuottavat vaurautta toisille ne myös tuottavat eriarvoisuutta. 

Poliittisen kehityksen myötä kasautunut kansalaisten tyytymättömyys on paljastanut todellisuuksien kerrostuneisuuden. Yhtenäisen totuuden kuva on hajonnut ja erilaiset ryhmittymät kamppailevat oman todellisuuskuvansa puolesta ja esiin tuomiseksi. Läntisissä demokratioissa viime vuosikymmenten poliittiset linjaukset eivät kuitenkaan resonoi ainoastaan poliittisen kentän sirpaloitumisena tai yhtenäisen totuuden kuvan hajoamisena, vaan myös tilallisena eriytymisenä. Kaupunkikuvassa segregaatio näkyy muun muassa kaupunginosien eriarvoistumisena ja julkisen tilan kaupallistumisena. *Suomalaisessa kontekstissa tilallinen eriarvoistuminen tulee selkeämmin esiin muuttotappiosta kärsivien ja menestyvien paikkakuntien välillä. 

Asuinalueilla yhteistä tilaa on alettu hyödyntämään muun muassa alueen identiteetin rakennuksen näkökulmasta. Jyrkimmillään muutos julkisen tilan luonteessa on kaupunkien keskeisillä paikoilla, joissa tilan luonne on paikoin muuttunut puolijulkiseksi ja tilan haltijan intresseille alisteiseksi. Tällainen tila ei ole enää välttämättä demokratialle perustavanlaatuinen tasa-arvoinen kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tila. *Taustalla tässä kaikille avoimessa, vapaassa kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tilassa on antiikin Kreikan agora ja siitä kehittyneet julkiset torit ja kokoontumisen paikat sellaisina kuin ne demokratioissa ovat tähän asti esiintyneet.

Tilaisuuden konteksti huomioiden lainaan London School of Economicin sosiologian laitoksen professoria ja laitoksen Cities -ohjelman akateemista johtajaa Fran Tonkiss’a: Kaupungit tuottavat eriarvoisuutta, ne ovat tehneet sitä historiassa ja ne tekevät sitä myös tulevaisuudessa. Kaupungit tuottavat eriarvoisuutta joka ottaa tilallisia muotoja.Tonkiss viittaa taloudelliseen menestymiseen, jakautumiseen pienituloisiin ja paremmin toimeentuleviin ja tämän tuottamaan tilalliseen segrekaatioon. Tonkiss, Fran. Divided Cities: urban inequalities in the 21st century(2015). Virkaanastujaisluento, London School of Economics.
 

02_Spatial_Segregation_kotisivut

Paraisopolis -favela ja vieressä vauras Morumbi. São Paulo, Brasilia. Kuva Tuca Vieira, 2004. Lähde: The Guardian


Tätä Tonkiss’n viittaamaa tilallisen segregaation edistämistä voidaan katsoa myös taiteen osallisuuden näkökulmasta. Sekä globaalin että kotoperäisen kaupunkien välisen kilpailun mukanaan tuomassa kiinteistökehityksen buumissa julkisen taiteen osana on toimia kaupungin ja uusien asuinalueiden markkinointia edistävänä tekijänä. Tätä markkinoidaan "kaikki voittaa" -tilannekuvalla. Vaikka kasvanut kiinnostus julkista taidetta kohtaan tuo mahdollisesti taiteilijoille lisääntyvissä määrin työtilaisuuksia, on ilmiön kääntöpuolella painotuksen muuttuminen taiteen itseisarvosta viihtyisyyden ja rakennetun tilan identiteetin pönkittämiseen.
 

03_Ratikkapysakki_Kamppi_Kotisivut

Kamppi, Helsinki. Kuva Art & Process


Edellä esitettyä tukee linjaustensa ja voimakkaan taloudellisen näkökulman kautta YK :n HABITAT III -konferenssissa 2016 muotoiltu the New Urban Agenda -dokumentti. Siinä missä dokumentti hahmottelee julkista tilaa vireänä, vihreänä ja turvallisena kaikki asukasryhmät huomioivana keitaana, se samalla promotoi julkista tilaa kaupallisena toiminta-alustana. Kehityssuuntana tämä on omiaan vaikuttamaan myös julkisten tilojen suunnitteluun. *HABITAT on YK :n kestävän kehityksen konferenssi, se järjestetään 20 vuoden välein viimeksi Quitossa Ecuadorissa lokakuussa 2016. 

 

Valkea

Esimerkiksi puolijulkisesta tilasta käy moni kauppakeskus, joista yksi tällainen on Oulussa sijaitseva kauppakeskus Valkea. Kauppurienkadun ja Pakkahuoneenkadun väliin jäävä Isokadun kortteli on Rotuaarin eli Oulun kävelykadun viimeisin laajennus. Keskivaiheilla edellä  mainittua Isokadun osuutta on noin kolmanneksen katuosuudesta käsittävä  lasitettu Kesäkaduksi nimetty atrium-osa. Samalla kun atrium yhdistää kadun molemmin puolin sijaitsevan Valkean liikekeskuksen, niin se jakaa katuosuuden julkiseen ja puolijulkiseksi kutsuttuun tilaan. Isokatu on aiemmin ollut kokonaisuudessaan julkisessa käytössä ja toiminut jaetusti auto- ja kevyen liikenteen kesken. Isokadun katettu osuus on Oulun kaupungin omistama, mutta sen tapahtumia koordinoi Kauppakeskus Valkea.

04_Valkea_ilmasta_kotisivut

Kauppakeskus Valkean sijainti. Kuvaaja tuntematon 


Kesäkatu on kaikkien kaupunkilaisten yhteinen tapahtumapaikka. Kesäkadun tapahtumia koordinoi Kauppakeskus Valkea. Erilaiset kaupunkilaisten iloksi ja hyödyksi järjestettävät tapahtumat ovat tervetulleita Kesäkadulle, kun sen tapahtumakalenterissa on tilaa. Kaupallisista tapahtumista Kauppakeskus perii erillisen hinnaston mukaisen maksun. Kauppakeskus harkitsee tapauskohtaisesti tapahtuman soveltuvuuden Kesäkadun tapahtumapaikalle.Esitystekniikan hoidosta peritään aina erillinen maksu. 
https:/kauppakeskusvalkea.fi/kesakatu/ 

Oulu_Isokatu_2_mv

Kesäkatu. Kuvaaja tuntematon

Valkean atrium on suosittu ajanviete- ja tapaamistila ja siellä voi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Tilaa hallinnoivan kauppakeskuksen näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää lienee kuitenkin, että tilaisuudet edistävät ihmisten kasaantumista kaupallisten ärsykkeiden äärelle.

Hypoteesi

Suunnittelun prosessissa asukkaiden osallisuus jää helposti esteettisten mieltymysten ja käytännön toimivuuden arvioinnin tasolle.

Julkisten tai sellaisiksi aiottujen tilojen suunnitteluprosessissa eettisen keskustelun herättelemisellä olisi hyvä olla osansa, jolloin varmistutaan siitä,  että kaikki tietävät mitä isossa kuvassa ollaan tekemässä ja mihin sitoutumassa. Jos suunnittelun prosessissa esitellään ensimmäiseksi näyttäviä ja myyviä kuvia jäävät eettinen pohdinta ja yhteisön arvot taka-alalle ja prosessi keskittyy esteettisiin mieltymyksiin ja suunnitelmien käytännölliseen toimivuuteen.

 

Kiinteistökehityskiihko ja Zombie-urbanismi

Kiinteistökehityskiihkon seurauksena syntyy epätoivoisia yrityksiä tavoittaa yleispätevä vetoavan urbaanin ympäristön muodostamisen kaava (Moss 2016). Oslon Arkkitehtuurin ja suunnittelun korkeakoulun apulaisprofessori ja arkkitehti Jonny Aspen on kyseenalaistanut vallitsevan trendin puhtaaksi suunnitellusta kaupunkitilasta. Aspen on nimennyt tämän suuntauksen Zombie-urbanismiksi (Aspen 2013). Zombie-urbanismilla Aspen viitta tiloihin jotka on tapettu suunnittelemalla ne tyylikkäiksi ja harmittomiksi taustoiksi joita vasten asetutaan olemaan, mutta jotka eivät jätä tilaa elämälle.

062_Maailmanpyorat

Kuvissa vasemmalta lukien: London Eye, lähde: Wikipedia. Kuva: Khamtran; SkyWheel Helsinki, lähde: Discovering Finland. Kuvaaja tuntematon; Tallinnan maailmanpyörä, kuva: Super Skypark, Artur Ivlijev

Kaupunkirakenteen tiivistyessä suunnittelussa kaikki mahdollinen tyhjäkäynti kaupunkitilasta pyritään karsimaan pois. "Rumat" välitilat katoavat pala palalta, historian kerrostumia poistuu ja osa niistä museoidaan taiteen ja muotoilun keinoin rakennusprojektien kylkiäisinä. Suuntauksen pohjana on globaalin markkinatalouden mukaisen ideologian heijastuminen kaupunkitilaan.

*Yleisenä esimerkkinä vetoavasta ympäristön muodostamisesta käytetään Espanjan Bilbaoa ja sinne rakennettua Guggenheim-museota. Museon arkkitehtuuri ja sen kokoelmat ovat tuoneet Bilbaon kaupungille merkittävää huomioarvoa ja kaupunkiin suuntautuneen turismin myötä myös huomattavan määrän tuloja. Museon suunnitteli Frank Gehry, kanadalaissyntyinen, nykyisin Yhdysvalloissa asuva arkkitehti. Alla kuitenkin lainaus Osmo Soininvaaran ja Mikko Särelän EVAlle laatimasta pamfletista. Lainauksessa käydään läpi menestyvälle, vetoavalle kaupungille tunnusomaisia tekijöitä.

 

Kulttikaupungit oma lukunsa

Osa cityistä on kehittynyt kulttikaupungeiksi, jotka maineensa ansiosta houkuttelevat puoleensa. New York, Lontoo, Pariisi, Berliini ja Kööpenhamina vetävät puoleensa väkeä kansainvälisesti ja saavat myös merkittäviä tuloja turismista. 

Hyvä arkkitehtuuri, onnistunut kaupunkisuunnittelu ja toimiva joukkoliikenne ovat välttämättömyyksiä kulttikaupungin asemaan kohoamiseksi. Niihin liittyvät vilkas kulttuuritarjonta ja toimivat yksityiset palvelut mielenkiintoisine ravintoloineen. 

Jostain on vielä löydyttävä fyysinen tila vaihtoehtoiselle, kokeilevalle eikä vielä niin maksukykyiselle toiminnalle. Berliinin nousua vauhdittivat halvat asunnot ja toimitilat keskellä kaupunkia. Tällä saralla Tallinna on viime vuosina kirinyt merkittävän paljon, mutta on Helsinkikin asemaansa parantanut. 

Pyrkimys kohti kulttikaupungin mainetta on saattanut kaupungit uudenlaiseen kilpailuasemaan keskenään. Yksikään suomalainen kaupunki ei pysty kilpailemaan New Yorkin, Pariisin, Lontoon tai Berliinin kanssa, mutta maineella on kaupunkien välisessä kilpailussa vaikutusta Suomen sisälläkin. Maine on kaupungin menestykselle tärkeä.
Soininvaara, Osmo; Särelä, Mikko 2015. Kaupunkien voitto - Kuusi keinoa vapauttaa kaupunkien kasvu. EVA Pamfletti 1/2015. Taloustieto Oy

 

Hypoteesi

Eri tyyppiset tilat voivat muodostaa symbolisia torneja jotka toimivat demokraattisen, terveellätavalla elävän ja mukaan ottavan (inclusive) kaupungin ajatusta vastaan.

Tanskalainen arkkitehti Jan Gehl viittaa korkeisiin rakennuksiin ennen kaikkea tyhjää epäinhimillistä kaupunkitilaa muodostavina tekijöinä (Gehl 2010). Tornimaiset rakennukset eivät yksin ole kaupunkilaisten unohtamisen symboli. Tilan muoto ei ole ainoa tekijä joka tekee tilasta epäystävällistä asukkaiden kannalta, siihen vaikuttavat myös käyttötarkoitus ja tilan hallinnointi. Eturyhmien ehdollistamat ja voimakkaan kaupallisen aspektin sisältävät tilat välineellistävät kaupunkilaiset rahan tekemisen välineiksi. Tilassa oleminen ja toimiminen on tilan kaupallisen haltijan intresseille ja arvoille alisteista. Tällaiset tilat sulkevat osan kaupunkilaisista ulkopuolelleen ja toivottavat tervetulleiksi ne jotka ovat taloudellisesti kyvykkäitä.

 

Taiteen osa

Yhteiskunnassa laajemmin havaittavaa arvojen kamppailua ja eriytymistä on nähtävissä myös taiteen kentällä. Julkiseen tilaan liittyen on kaksi erilaista suuntausta. Yhtäältä on julkinen taide tilaustöineen ja niihin liittyvine omine reunaehtoineen, ja toisaalta on taiteilijalähtöinen julkisen tilan taide.Tilaus- ja kilpailutöissä teoksen paikka on usein määritetty, tilaajan toiveena saatetaan teoksen osalta esittää esimerkiksi toiminnallisuutta ja/tai paikkasidonnaisuutta, lisäksi huomioidaan rakentamisen ja turvallisuuden asettamat reunaehdot. Tilaajan toiveita kartoittamassa ja reunaehtoja laatimassa saattaa olla erillinen taidekonsultti, joka ei välttämättä itse ole taiteilija. Julkisen tilan ja asuinalueiden taiteistamisen ensiarvoisena pontimena eivät niinkään ole sivistys, tasa-arvo ja keskustelun herättäminen kuin miellyttävä asuinympäristö; siis kaupungin ja sen asuinalueiden houkuttelevuuden lisääminen kaupunkeja koettelevassa osaajakilvassa.
 

G_U_L_F

April 27, 2016

Tonight, the Global Ultra Luxury Faction (G.U.L.F.) used the walls of the Guggenheim Museum to send a clear message to the trustees of the Guggenheim Foundation. We also took the message to the building of the chairman of the board. A museum that seeks to profit from forced labor will be judged in public. The cynical marriage of ultra-luxury art and ultra-low wages is null and void.

The museum’s leaders broke trust by refusing further negotiations with the Gulf Labor Coalition over fair labor standards in Abu Dhabi. As they try to walk away from justice, who will hold them to account?

Every Day is May Day

A Storm is Blowing from Saadiyat Island

G.U.L.F.

Lähde: Gulf Labor Artist Coalition. Kuvaaja tuntematon


Julkisen tilan
taide on kentän suunnalta lähtevää ja sen ilmenemismuodot ja paikat vaihtelevat tekijäkohtaisesti. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi erilaiset interventiot joihin liittyy toimijuuden, alojen ja valtioidenkin rajoja ylittävää yhteistyötä. Toteutuksen metodi ei näissä projekteissa välttämättä sisällä fyysisen taideobjektin tuottamista, muoto voi useissakin tapauksissa olla immateriaalinen ja/tai hetkellinen. Motiivit ja sisällöt vaihtelevat. Usein projektit kuitenkin sisältävät epäkohtien kriittistä tarkastelua. Tekijälähtöisyydestään johtuen julkisen tilan taiteen tekemisen reunaehdot ovat tekijöiden itsensä laadittavissa.            

Sosiaalisen ja tilallisen segregaation näkökulmasta sekä julkisella että julkisen tilan taiteella on mahdollisuus tuottaa yhteisiä kokemuksia ja keskustelupohjaa taustasta riippumatta. Julkisessa tilassa tapahtuva kulttuuri, olipa kyse kuvataiteen teoksesta tai yllättävästä musiikkikokemuksesta läheisessä metsässä, on keino madaltaa urbanisaation ja viime kädessä markkinoiden, hallinnon ja tuloerojen tuottamaa sosiaalista ja tilallista segregaatiota.

Taiteilijoiden tehtävä on pitää huolta siitä, että julkisen (tilan) taiteen tekemisen motiivit säilyvät sisältölähtöisinä sen sijaan, että asettaudutaan markkinavoimien keppihevoseksi. Samalla kun taide tuottaa elämyksiä ja muokkaa asuinympäristöä, niin taiteen täytyy myös säilyttää kyky tarkastella ympäristöä kriittisesti ja tuoda huomioita ja näkemyksiä esiin, eli osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun arastelematta. Mikäli tämä kyky menetetään tuotetaan ympäristöön yhdentekeviä jätepartikkeleita, jotka kadottavat nopeasti merkityksensä, jos niillä sitä on alun perinkään ollut olemassa.

 

Tapausesimerkki - Globaali lokalisoituu, vai lokalisoituuko?

Työskentelemme tällä hetkellä Urban Fabric -konseptin parissa. Teeman alla toteutettu ensimmäinen teos oli Kasvot on,joka oli väliaikainen, tekstimuotoinen interventio julkisessa katutilassa. Interventio sijaitsi Espoon keskuksessa kahden hyvin erilaisen kauppakeskuksen välissä. Halusimme taiteen kautta tarkastella päivittäistä ympäristöä ja miten se kerroksittain heijastelee erilaisia globalisoituneen maailman vaikutuksia. Sijainnilla halusimme herättää kysymyksen yhteisen tilan identiteetistä. Interventio oli osa OBJEKTI 4 -näyttelyä.


10_Kasvot_on_2_kotisivut

Kasvot on, 2018. kierrätyskangas ja teräs. 1,1 m x 3,5 m. Art & Process 


Taustaa - Teoksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä

Espoon keskuksen nykyinen ulkomuoto on alkanut hahmottua 1960-luvulta eteenpäin. Alkuperäisissä suunnitelmissa Espoon keskukseen kaavailtiin Helsingin Merihaan ja Itä-Pasilan tyyppisiä kulkutapoja erottavia kansirakenteita ja Ruoholahdesta tuttuja, veneilyyn sopivia kanavarakenteita. Alkuperäisestä utopiasta toteutui kuitenkin vain murto-osa.

Viranomaistoiminta, hallinto ja päätöksenteko olivat intervention toteutuksen aikoihin voimakkaasti läsnä Espoon keskuksen arkkitehtuurissa. Osa tuosta alkuaikojen identiteetistä on tällä hetkellä muutoksen kourissa, kun ytimessä sijaitsevien kaupungin virastotalojen ympärillä on menossa purku- ja uudelleenrakennusoperaatio. Espoon keskuksen arkkitehtuuri heijastelee modernille tyypillistä rationaalisuutta sekä ylhäältä alas suuntautuvaa suunnittelun tapaa.

2018-luvun taitteessa Espoon asukasluku oli lähes 300.000. Vuosittainen asukasluvun kasvu vuonna 2017 oli 4461 asukasta, josta 67% oli vierasta kieltä äidinkielenään puhuvia. Vuodesta 2008 lähtien yli puolet asukasluvun kasvusta on muodostunut muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvista.
 

11_Espoonkeskus_Virastotalot_kotisivut

Lähde: Tilastokeskus (diagrammi). Taustakuva: etualalla Espoon keskuksen virastotaloja. Kuva Art & Process

Globaalit ihmisten ja pääomien virrat tuovat katukuvaan uusia kasvoja, mutta toisaalta myös kätkevät niitä. Muuttoliikkeet mahdollistavat monimuotoisuuden kohtaamisen. Pääomavirtojen ja omistajuuden globaalisuus valmistaa kuitenkin yritysjärjestelyjen kautta tietä identiteetin kätkemiselle. Tarkoituksellisen kätkemisen kautta mahdollisuudet kohtaamisille tuhotaan tieten tahtoen. Samaan aikaan pääomat ja omistajuus voivat kuitenkin vaikuttaa voimakkaastikin asukkaiden arkeen ja asuinympäristöön.

Espoontorin kauppakeskus on hieman kulahtanut 1980-luvun lopun rakennus, joka kantaa ajalleen ominaisia tunnusmerkkejä kuten laatoitettua ulkoverhousta. Keskuksen toimijoista moni on ulkomaalaistaustaisia ja omistajuus on ulkomailla. Kun taas autotien ylittävän sillan toisessa päässä sijaitseva Entresse -kauppakeskus on 2008 rakennettu ja siinä on otettu käyttöön nykytrendille ominainen monikäyttöisyys kauppakeskustoimintoineen ja kirjastoineen. Entressen omistajuus on kotimainen. Ulkomaalaistaustaisten liikkeenharjoittajien määrä on Entressessä pienempi kuin sillan toisella puolen.
 

12_Espoontori_kotisivut

Espoontori kauppakeskus Entressestä kuvattuna. Kuva Art & Process

Merkittävä ero näiden kahden kauppakeskuksen välillä on kyvyssä (tai halussa) kommunikoida ympäröivän yhteisön kanssa. OBJEKTI 4 -näyttelyn valossa kommunikaatio-ongelmat ilmenivät vaikeutena tavoittaa päätöksentekijöitä, jotta olisi voitu sopia mahdollisista teosten sijainneista kauppakeskuksen tiloissa. Etäinen ja kasvoton omistajuus tuottaa yhteisöllisyyden puutetta. 

Yleisesti ottaen potentiaalinen asukkaiden vaikutus ja osallisuus Espoon keskuksen suunnittelussa on tähän mennessä ohitettu. Viitaten kuluneen reilun 10 vuoden aikajänteellä tapahtuneeseen asukasluvun kasvuun erityisesti paikallisten, mutta ulkomaalaistaustaisten vaikutus asuinympäristöön loistaa poissaolollaan. 

 

Ari Björn
Art & Process