Rakennusfoorumit ovat Rakennustietosäätiö RTS:n järjestämiä avoimia keskustelutilaisuuksia. Marraskuun seminaarikutsussa esitettiin seuraavat kysymykset:

"Vieläkö yhteys toimii? Ovatko taiteen merkitykset, roolit tai esiintymismuodot julkisessa tilassa muuttuneet? Onko taide mukana rakennetun ympäristön prosesseissa?"

Rakennusfoorumin aihetta alustivat puheenvuoroillaan professori Silja Rantanen Kuvataideakatemiasta, Arabianrannan taidekoordinaattorina toiminut taiteen tohtori Tuula Isohanni sekä kuvanveistäjä Pertti Kukkonen. Tilaisuuden moderaattorina toimi RTS:n yliasiamies Matti Rautiola.

"Hyvien asioiden pahin vihollinen on niiden epämääräinen korvike." - Silja Rantanen

Silja Rantanen linjasi arkkitehtuuria ja kuvataidetta välineen ominaisluonteeseen liittyvällä erolla. Arkkitehtuuri on luonteeltaan synteesiin tähtäävää ja positiiviseen ratkaisuun pyrkivää. Kuvataide ei kulminoidu näihin tavoitteisiin. Arkkitehtuurilla ja taiteella on keskenään syvällisiä yhteyksiä, jotka liittyvät niiden peruselementteihin eivätkä tuloksiin.

Voiko taiteelle asettaa tehtävää tai ehtoja rakennetussa ympäristössä? Rantasen mukaan taidetta ei tarvita toiminnallisista syistä, mutta rakentajat voivat hyötyvät taiteellisesta ajattelusta ja toisaalta taiteilijat voivat hyötyä rakentajien tarpeista omien suunnitelmiensa toteutusalustoina. Rantanen argumentoi, että rakennuksiin tarvitaan kaikenlaista taidetta, myös sellaista jota rakennuksen käyttäjä ei etukäteen tiedä tarvitsevansa.

Nyt hyvää tarkoittava poliittinen logiikka sitoo rakennuttamisen, rakennustaiteen ja taiteen yhteen, koska niiden välillä pareittain vallitsee yhteys. Jos yhteiskunta olisi niin kulttuurimyönteinen kuin sen pitäisi olla, taideteoksia tilattaisiin julkisilla varoilla riippumatta rakennusprojekteista ja taidetta sijoitettaisiin julkisiin rakennuksiin kysymättä suunnittelijoilta ja rakennuttajilta.

Asiaan liittyy myös yhteiskunnallisia ja psykologisia kytkentöjä, joita Rantasen puheenvuorossa lähestyttiin monien kysymysten muodossa. Voidaanko taiteeseen liittää esimerkiksi terapeuttisia tavoitteita ja miten lopputuloksesta todennetaan parantava vaikutus? Luopuuko taiteilija julkisissa teoksissa taiteen kriittisestä ulottuvuudesta ollakseen mieliksi tilaajalle?

Käyttäjien asema on muuttunut tilausprosesseissa. Jotta katsojien huomiointi muuttuisi konkreettiseksi, käyttäjien kanssa on keskusteltava. Toisaalta, taiteilijoiden asiantuntijuus olisi tunnustettava, ja taiteilijoiden olisi annettava valistaa katsojia. Rantanen mainitsee yhteisötaiteen, joka perustuu keskusteluun ihmisten kanssa ja tekee siitä teoksen sisältöä, joskin hän lisää että olosuhteiden ja kontekstin huomioiminen on nykytaiteessa yleistä.

Taiteen merkitykset, roolit tai esiintymismuodot julkisessa tilassa ovat Rantasen mukaan nekin muuttuneet. Taiteilijat ovat tulleet tietoisiksi omasta sidonnaisuudestaan olosuhteisiin, ja taiteen roolit ja esiintymismuodot ovat muuttuneet sen mukaisesti. Yleisötyö vaatii kuitenkin aikansa, sanoin kuin ennakkoluulojen hälventäminen ja luottamuksen saaminen neuvottelussa rakennuttajien ja suunnittelijoiden kanssa.

Taiteen tarkastelu edellyttää puheelta tapailevuutta, mikä on kokouskäytännöille vierasta. Haparoivuus ja tauot puheessa ovat elinkeinoelämän neuvottelutilanteissa tabu. Diplomaattisuus suuntaa keskustelua yhteisille alueille, kun suurin tarve keskustelulle olisi niillä alueilla, jotka ovat nimenomaan taiteelle ominaisia ja muille vieraita. Rantasen kuvaakin, että tilanteessa vallitsee väärinkäsitysten hillitty tasapaino. 

Taiteen tavoitteena on tuottaa ympäristöön ihmisille esteettisiä kokemuksia. - Tuula Isohanni

Tuula Isohanni esitteli Arabianrannan prosenttitaidehanketta kuvataiteen koordinoinnin näkökulmasta. Toimeksiantoon kuului etsiä paikkoja taiteelle Arabianrannan alueella, osallistua taiteilijoiden valintaan sekä myöhemmin taiteilijoiden avustamista mm. lupa-asioissa. Hän valmistautui tehtävään kävelemällä alueella, ottamalla kuvia rakenteilla olevista paikoista sekä keräämällä tietoa. Tavoitteenaan hänellä oli saavuttaa katsaus alueen historiaan, luontoon, arvoihin, yhteisöllisyyteen ja rakennettuun ympäristöön. Toteutettavan taiteen arvopohjaksi muotoutui kolme teemaa: rakennettu ympäristö, luonto ja yhteisöllisyys.

Arabianrannan taidehankkeessa on painotettu käyttäjän kokemusta ja pyritty ottamaan huomioon, että asukas kohtaa teoksen jokapäiväisessä elämässä erilaisissa tilanteissa. Isohanni hankki julkisuutta ja näkyvyyttä median kautta taiteilijoille ja teoksille järjestämällä jokaisesta valmistuneesta teoksesta julkistamistilaisuuden, joihin myös asukkaat saattoivat osallistua.

Arabianrannan prosenttitaideprosessista on tehty julkaisuja ja alueella on järjestetty Arabian aarteet - taide- ja designkierros -nimisiä kävelykierroksia osana Helsingin vuoden 2012 World Design Capital ohjelmaa. Isohanni on kirjoittanut väitöksensä aiheesta Taiteellinen toiminta osana asuinympäristön suunnittelua, tapaus Arabianranta, Helsinki. Gummerus 2006. Toinen painos, 2011. Koordinoinnista ja teoksista tarkemmin täältä.

"Taide rakennetussa ympäristössä - uhka ja mahdollisuus." - Pertti Kukkonen

Kukkonen aloitti puheenvuoronsa ihmettelemällä, miksi kuvataiteilijat joutuvat usein puolustusasemiin puhuttaessa taiteesta rakennushankkeissa. Hän perusteli sitä ihmiselle luonteenomaisella, kaksijakoisella tavalla käsitellä asioita: hyvä - paha. Vastakohdat rakennetaan, ellei niitä ole olemassa. Esimerkkinä on klassinen taiteen ja sosiaalipalveluiden vastakkainasettelu ja vetoaminen siihen, että taide vie resursseja jostain muualta. Kukkosen mukaan epäilykset käännetään voimavaraksi osoittamalla prosesseja, jossa näin ei ole rakennetuista uhkakuvista huolimatta käynyt. Hän määritteli vastalääkkeeksi taiteen alisteisuudelle rakennusprosesseissa taiteen eriytymisen, yksilöitymisen ja tavoitteellistumisen.

Esityksessään Kukkonen toi esiin, että taiteen ja rakennushankkeiden yhdistämisen helpottamiseen on suunnitteilla RT-kortti. Tämä taideohjeistuksen sisältävä kortti vastaisi epätietoisuuteen siitä, miten ottaa taide ja sen tekijät mukaan prosessiin. Rakentajan puolella on Kukkosen kokemuksen mukaan pelätään, etteivät taiteilijat ymmärrä työmaan rytmiikkaa tai osaa ottaa huomioon sen sääntömääräyksiä.

Art & Process kommentoi:

Loppukeskustelussa yleisössä käytettiin termejä kiinteistötaide ja julkisivutaide. Termit olivat meille uusia, jonka vuoksi oli aivan pakko tehdä sanoilla muutamia nettihakuja ja pysähtyä pohtimaan niitä. Termit viittaavat käsitykseen ja käytäntöihin, jossa taide nähdään arkkitehtuurin päälle liitettävänä osuutena, velvoitteena. Lienevätköhän käsitteet edes taidekentän itsensä käyttämiä? Ne kuulostavat mitattavia hyötynäkökohtia perustelemaan kehitetyiltä kuvauksilta taiteen funktiosta rakennuskohteissa. Ne eivät vain paljasta arkkitehtuurin ja taiteen hierarkisia suhteita rakennuskohteissa, vaan välineellistvät tai hyödykkeistävät taiteen osaksi kiinteistöjen imagon luontia. Sanahaku tuotti muun muassa seuraavan artikkelin: Kiinteistötaide on halpa ilkivaltavakuutus

Seuraava linkki demokratisoi julkisen taiteen siten, että tasokasta kiinteistötaidetta voivat kirjoittajan mukaan toteuttaa nimekkäät taiteilijat, harrastajat ja arkkitehdit. Samalla tosin sivuutetaan kuvataiteilijan ammattilaisuus ja typistetään osaaminen kokonaisvaltaisesta taiteellisesta prosessista teoksen tuomiseen sille määrättyyn tilaan. Kruunuasunnot Oy:n kiinteistötaiteen lyhyt oppimäärä

Kuvataiteilijoita taatusti kiinnostaa työtilaisuuksien avautuminen erilaisille tekijöille ja intentioille: sekä heille, jotka toteuttavat seinämaalauksia kiinteistöjen porraskäytäviin että heille, joiden osaaminen kristallisoituu pitkäjänteisyydessä ja alat ylittävässä yhteistyössä jo aikaisessa vaiheessa suunnitteluun osallistumalla.

Kuvataiteilijoiden osuutta soisi lisättävän rakennushankkeiden prosesseissa siksikin, että nykytaiteilijoiden erilaiset työtavat tulisivat tutuiksi sitkeässä istuvan perinteisen taidekäsityksen avartamiseksi. Se, että taide koristaa arkkitehtuuria kiinteistön positiivisen arvomielikuvan nostamiseksi ei ole sen raikkaampi taiteen hankintamotiivi kuin vaikkapa "Kiinteistö Oy:n" toimitusjohtajan näköispatsaan tilaaminen taloyhtiön pihalle (vrt. lahjoittajan muotokuvan sijoittaminen freskoon muiden hahmojen joukkoon mytologisia tapahtumia kuvaavaan ympäristöön). Taiteen tulisi näkyä rakennushankkeissa myös prosessina tai immateriaalisena suunnitteluna, joka tähtää esimerkiksi tiedon keräämiseen tai asukkaiden osallistamiseen taiteellisessa tuotannossa.

Osallistuvien prosessien kautta on mahdollista synnyttää ylpeyttä paikasta sekä syvempää sitoutumista siihen, toisin sanoen asuinympäristönsä osaomistajuutta.

Pelkoon ja epäilyksiin viitaten Isohanni kommentoi, että ongelma saattaa olla siinä, ettei rakennuttaja tiedä, mitä taide ylipäätään on tai voi olla. Pelko pois: taiteilijoilla on taipumusta löytää uusien ratkaisuja, rooleja ja yhteistyömuotoja. Kuvataiteilijakunnasta löytyy myös neuvotteluosaamista ja kompromissihalukkuutta.

Keskustelussa Silja Rantanen nosti esiin näkökulman, että taiteilijan osaamiseen kuuluu olennaisesti kontekstointi, ja paikan valmiiksi osoittaminen leikkaa ison osan pois kokonaisvaltaisesta taiteellisesta prosessista. Toisille valkoinen seinä tai valmis teema ovat hyviä lähtökohtia työskentelylle, toisille taiteen sijoituspaikkojen koordinointi aluesuunnitelmassa rajaa liikaa sitä, mitä toteutettava taideteos, taideteko tai prosessi voivat olla.

Tuleeko taiteesta harmitonta taidetta rakennushankkeissa sen kautta, että taiteilijan ja teoksen on läpäistävä testi, jossa resurssit, kaava, lakipykälät, rakennuttajien taidekäsitykset - ja mieltymykset, hyvän maun mukaisuus, asukkaiden hyväksyntä, turvallisuusselvitykset ja lupa-asiat on otettu huomioon? Onko mikään ihme, että intentio ja teos uhkaavat pliisuuntua matkan varrella? Missä vaiheessa ristiriitojen täytyy kumoutua kun kysymyksessä on julkinen taide?

Lopuksi ja Kukkosen huomioon viitaten, onnistuneiden esimerkkien ohella sekä ihastelun ja hymistelyn lisäksi olisi hyvä puhua myös niistä epäonnistuneista tai puutteellisista prosesseista, jotta syntyisi analyysia ja ymmärrystä, miten epäkohdat voisi korjata tulevaisuudessa ja yhteistyö alojen välillä kehittyä.